Muistelu

Oli tulossa helteisen kuuma heinäkuun päivä ja jo aamusta lämpöä oli reilusti. Tänään aloitetaan ajaa heinää latoihin ajattelin, kun heräsin. Nousin nykimään serkkuani hereille ja aamupalalle. Menimme keittiöön, jossa oli mummun keittämä kaurapuuro jo valmiina. Mummu laittoi ison kauhallisen lautaselle, kaatoi kannusta lehmän maitoa joukkoon ja lisäsi vielä voisilmän.

Äitini ja isäni olivat vielä navetalla lehmiä lypsämässä. Mutta mummu ja taata, jotka asuivat meidän kanssa samassa talossa, olivat sisällä ja kuuntelivat uutisia radiosta. Taata napsautti ilmapuntarin lasia: "näyttää olevan korkeapaineeseen menossa. Se on hyvä, saadaan kuivaa heinää latoihin". Uutiset, säätiedotus ja ilmapuntarin lukemat olivat päivän tärkeimmät asiat.

Aamupalan jälkeen juoksimme serkkuni kanssa rantaan. Nostimme katiskan ja saimme kaksi ahventa. Siitä riittää pikkukissoille herkkua. Meidän maatiaiskissa Misse oli saanut kaksi kolmiväristä pitkäkarvaista pentua. Oli siinä meillä ihmettelemistä, että mistä lienevät perimänsä saaneet. Haimme navetalta lautasellisen vastalypsettyä maitoa ja kastoimme pentujen nenää siihen. Kalaa pääsivät myös nuolemaan, vaikka olivat vielä liian pieniä osatakseen sitä syödä. No Misselle kala maistui ja se kiitti meitä kehräämällä.

Lehmät löntystelivät laiskasti ulos navetasta. Nyt isä tuli sisään: "No niin tenavat, sitten lähdetään heinähommiin". Kapusimme peräkärryyn ja isä ajoi traktorin ensimmäiselle pellolle. Hangot ja haravat nostettiin pyörtänölle ja sitten alettiin tyhjentämään seipäiltä heinää kyytiin. Minä sain siirtää traktoria. Jaksoin juuri ja juuri painaa kytkimen pohjaan, kun seisoin koko painollani sen päällä. Mutta niin vaan nytkähti Valmetti eteenpäin. Isä, äiti ja taata heittelivät heinää kyytiin ja serkku poimi tappeja pois seipään rei'istä. Kohta oli kuorma täynnä. "Pitää vetää köysi yli, ettei kuorma kaadu, kun sinne ladolle on niin huono se tie" tuumi isä.

Heinäkuormat siirtyivät joutuisasti pellolta suojaan. Minä ja serkkuni pääsimme polkemaan heinää, että latoon saadaan mahtumaan mahdollisimman paljon. Sotkimme, kierimme, hypimme ja painimme suurella riemulla. Terävät heinät raapivat ihoon pieniä viiruja ja heinien väliin säilyvyyden parantamiseksi heitettävä merisuola kirvelsi naarmuissa.

Välillä mentiin kotiin lounaalle. Suuressa kattilassa oli lihasoppaa ja lisäksi omatekoista ruisleipää. Mummu oli eilen illalla laittanut viiliä happanemaan ja sitä pistelimme jälkiruuaksi. "Saadaanko mennä uimaan?" kysyimme. "Ensin tehdään työt, menette sitten iltalypsyn aikaan" sanoi isä.

Harmaa vanha lato täyttyi hyvää vauhtia. Iltapäivällä mummu toi kopalla välikahvit heinäväelle. Airamin termoksessa oli kahvit ja maitopullo oli sujautettu villasukkaan. Pitkopullasta oli leikattu paksuja siivuja, joita mutustimme seipään varjossa ja olipa mummulla pullollinen sitruunasoodaakin lapsia varten. "Siirrytään tuonne toiselle peltolohkolle ja tuodaan sieltä päivän viimeinen kuorma kotolatoon" ohjeisti taata.

Viiden jälkeen palasimme kotiin. Mummu oli keittänyt uusia perunoita ja lihapullia ruskeassa kastikkeessa sekä tietysti hölskykurkkuja. Kyllä maistuikin hyvältä. "Menkääs lapset hakemaan lehmät iltalypsylle" pyysi äiti. Miten ne aina menevätkin rantaniityn takimmaiseen kulmaan tuumimme juostessamme polkuja pitkin. Ja Mansikki mokoma seisoi syvällä rantakaislikon keskellä. "Sitä ei saa nyt pelästyttää, ettei se juutu mutaan" neuvoin serkkuani.

Sillä aikaa kun äiti ja isä hoitivat iltalypsyä, me pääsimme serkun kanssa uimaan. Missekin tuli rantaan, kai se odotti, että saisi taas kalaa. Hyppelimme alasti kiveltä veteen ja sukeltelimme, kunnes mummu huusi "Nyt lapset saunaan, ettei vaan näkki vie teitä". Saunan löylyissä niistin nenäni. Sieltä tuli pölystä mustaa räkää.

Kuva: Heinäkuu 1963, Tuusula. Pekka Kyytinen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma CC BY 4.0.