Polkujen Suomessa

Lähestyn maaseutuaihetta polkuverkoston merkityksen näkökulmasta.

Suomi oli 1960 ja 1970 luvulle saakka, lähes kaikkialle ulottuvien metsäpolkujen maa. Ennen joka talosta lähti moneen suuntaan polkuja. Talojen välille muodostui vahvempi polku. Sitä myöten piti pystyä kulkemaan myös hevosella. Metsälaitumella kulkeva karja kulki polkuja. Metsäpeurojen, hirvien ja petoeläintenkin on nähty kulkevan samoja polkuja pitkin. Koko maa oli verkottunut polkujen verkostolla

Tämä on kuvaus Kuhmon Rastin kylän Martinvaarasta Kainuulaisessa polkuverkostossa. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni siellä 1960-70 luvulla. Talojen välinen vahvempi polku kulki siellä maastoharjanteita seuraillen. Se haarautui mäen alla näkyvälle suolle ja lammelle. Suolle oli rakennettu pitkospuut. Äkkinäisenkin oli turvallista ja eksymättä kulkea selviä polkuja. Karttoja ja kompasseja ei ollut kaikille.

Toinen lähtevistä poluista vei ensin suon yli, sieltä läpi sankkojen kuusikoiden ja yli karjan laitumien. Lehmät uteliaina ja tarkkakorvaisina eläiminä olivat monesti tulijaa vastassa aidan reunassa. Sonnit saattoivat olla vihaisia ja niitä oli syytä varoa. Talojen koirat huomasivat jo kaukaa polulla astelevan ja lähestyvän kulkijan. Vihaisia irtokoiria oli myös syytä varoa.

Lähtipä idän suuntaankin polku. Sillä suunnalla olivat naapurin heinämaat. Kävivät kesällä korjaamassa heinät latoihin ja talvella hevosella hakivat kuorma kerrallaan heinät lehmilleen. Oli se vaan komea näky, kun ruskea Suomenhevonen veti täyttä heinähäkkiä talvipakkasessa. Teeriparvi ruokaili pellonreunan koivuissa. Tuo polku ei suinkaan päättynyt pellolle, vaan jatkui kauemmas suurelle nevalle. Lukuisat lammet täplittivät laajaa suota. Kerrotaan siellä olevan isoja ahvenia, mutta olivat tosi nirsoja tarttumaan onkeen. Jos kaikki oli kohdallaan, niin lähes kiloisia ahvenia kerrotaan sieltä saadun. Hyvänä lakkavuonna tuo laaja suo saattoi olla keltaisenaan lakkaa. Sinnekin vievä polku oli tärkeä.

Koilliseen johtava polku vei kauas naapurikyliin. Matkalla se ylitti puron. Puron yli oli vedetty kaksi petäjän runkoa. Tulva-aikana vesi virtasi kuohunnalla ja pauhulla. Puroa oli käytetty tukkien uitossa purouittokaudella. Puron tulvaniittyjä oli hyödynnetty korjaamalla niistä heinää niittytalouden aikana. Tämä polku kulki yli männikköselkosen. Seutu oli metsoparvien valtakuntaa. Syksyisin siltä suunnalta kuului koirien haukuntaa. Kuului laukauksen ääniä, joskus toinen heti perään. Koppelo tai musta metso putosi koiran haukusta ja metsämiehelle kotiin vietäväksi.

Pohjoiseenkin lähti polku pellon reunasta lammelle. Alkumatka oli alamäkeä. Tuosta lammesta on pyydetty ennen kaikkea haukia ja muuta suomukalaa. Lammelta oli nousu laajalle mäntymetsäalueelle. Siellä täällä oli vanhoja tervahaudan pohjia.

Mäntyjä oli kolottu monena vuonna peräkkäin. Kun pystypuut olivat pihkoittuneet riittävästi, puut kaadettiin ja pihkaa tihkuvat osat rungoista hakattiin säröksiksi. Särökset ladottiin taitavasti tervahaudaksi ja peitettiin kuntalla. Tervanpolttaja kituuttaen poltti pihkapuut tervaksi. Tervatynnyrit kuljetettiin järvelle veneisiin. Isomman järven rannalla tynnyrit lastattiin suuriin tervaveneisiin ja kuljetettiin Ouluun. Tervarahoilla ostettiin kaikkea kotona tarvittavaa. Näin tervarahat ja ostotarvikkeet kulkivat polkuja pitkin koteihin.

Poluilla kulkivat kaikki. Se oli verkosto, yhteys muihin ihmisiin, tie toisiin maisemiin. Kyläiltiin naapureissa, kuljettiin metsätyömailla ja kauppamatkoilla. Joskus myös kirkkoreissuilla. Polkuja kulkien nuoret tutustuivat kaukanakin asuviin ikätovereihinsa. Saattoipa se oma rakaskin löytyä näiltä reissuilta. Tuli sieltä myös liikekannallepanomääräyksen tuoja. Oli isompaan savottaan, sotaan lähtö. Vielä 1960 luvulla polulla saattoi tulla vastaan lehmää taluttava mies tai nainen. Olivat lehmän astutusmatkalla naapurin sonnin luo.

Aika entinen ei koskaan enää palaa. Polut umpeutuvat, jos niitä ei käytetä. Nykyisin meillä on tiheä tieverkosto käytössä. Konesavotat, ojitus ja voimakas maan käsittely tuhoavat polut käyttökelvottomiksi. Polku syntyy aina johonkin tarpeeseen. Uusia polkujakin syntyy. Polkujuoksu ja maastopyöräily synnyttävät uusia polkuja. Sähköavusteisella maastopyörällä pyöräily merkatuilla poluilla on uusin trendi. Kansallispuistojen polut ovat myös kovin suosittuja. Mikään ei pysy ennallaan ja elämä ohjautuu niin maalla kuin kaupungeissakin uusille poluille. "Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti". Suomen polkuja.

Antero Kärnä

Kuva: Pietinen Oy, Lusto, Suomen Metsämuseo